A2 yrittäjyysilta

Olimme tämän viikon tiistaina Proakatemian opiskelijoiden kanssa mukana A2 Yrittäjä-illassa, jossa aiheena oli Miten Suomi saadaan yrittämällä uuteen nousuun. 20 panelistia, joilla jokaisella oli erilainen linkki yrittäjyyteen, toivat esille omia näkökulmiaan yrittäjyydestä, sen esteistä sekä mahdollisuuksista.

Paljon syyteltiin Suomea valtiona ja etsittiin syitä, miksi Suomi ei olisi hyvä paikka yrittäjille. Suurimmiksi esteiksi nähtiin verotus, varsinkin arvonlisäveron raja, yrittäjän sosiaaliturvan puute ja liiallinen byrokratia. Esteiden sijaan olisi pitänyt miettiä enemmän ratkaisuja, niitä joilla Suomi saadaan uuteen nousuun. Se että syytellään valtiota, ei auta. On totta, että se vaikuttaa yrittäjyyteen ja yrityksen pyörittämiseen, mutta niin kuin yksi panelisteistakin sanoi, valtio ei meitä pelasta, vaan se lähtee omasta asenteesta. Itse korostan asenteen merkitystä kaikessa tekemisessä.

Yrityksen perustamisessa ja yrittäjäksi ryhtymisessä ei pitäisi miettiä veroja ja byrokratiaa, vaan intohimoa. Jos on intohimoa, valtion asettamat ”esteet” ovat voitettavissa. Suomessa yleisesti tyydytään liian vähään, eikä olla valmiita näkemään vaivaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tulee ensimmäinen vaikeus, aletaan voivottelemaan ja syyttelemään, ryvetään itsesäälissä ja omassa huonoudessa, jolla ei päästä minnekään. Tämän sijaan olisi katsottava peiliin ja mietittävä, mitä itse voi tehdä asian eteen. Jos jokin asia ei miellytä, on muutettava markkinoita ja luotava kuluttajille tarve tai muutettava omaa tapaa toimia ja mukauduttava vallitsevaan tilanteeseen. Suomeen tarvitaan enemmän rohkeutta, intoa ja halua. Jos oikeasti haluaa jotain, saa sen myös toteutumaan.

Illan aikana puhuttiin myös pakkoyrittäjyydestä. Mielestäni ikinä ei ole ”pakko” yrittää, aina on mahdollisuus valita. Jos oma ala vaatii yrittäjyyttä, etkä saa töitä muuten, pitäisi työn merkitä niin paljon, että on valmis tekemään uhrauksia ja ryhtymään yrittäjäksi sen puolesta. Jos kyseinen ammatti todelle on se oma kutsumus ja intohimo, pitäisi henkilöltä löytyä riittävästi intoa ja halua siihen, eikä yrittäjäksi ryhtyminen tällöin haittaisi. Tässäkin oman asenteen muuttaminen on tärkeää. On löydettävä se juttu, mistä motivoituu ja sen avulla tehtävä töitä. Tämä pätee niin ”pakko” yrittäjiin kuin myös ”pakko” työläisiin, jotka menevät maanantaina töihin vain sen takia, että on pakko.

Osa panelisteista koki myös, että yrittäjä on yksin, eikä saa apua sitä tarvittaessa. Suomessa on kuitenkin mielestäni hyvä tukiverkosto yrittäjille, se mitä sieltä saa irti riippuu vain siitä miten sitä itse pyytää/vaatii. Valtion tarjoamien tukiverkostojen lisäksi suomalaisten olisi opittava verkostoitumaan muidenkin kanssa enemmän. Yleensä vertaistuki on paras tuki. Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että ”olet se, kenet tunnet”. On osattava avata suu oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja rohkeasti tutustuttava uusiin ihmisiin.

Illan aikana yksi yrittäjäksi ryhtyvä teki yrittäjän tutkinnon loppunäytön, jossa piti todistaa osaaminen kaikessa yritykseen liittyvässä toiminnassa ja sen jälkeen päätettiin oliko henkilö valmis yrittäjäksi vai ei. Tähän liittyy ehkä yksi isoin oppi, mitä olen oppinut Proakatemialla: kaikkea ei tarvitse, eikä voi osata itse. Perustiedot on hyvä olla kaikesta, mutta yksin et tähän kaikkeen pysty. On osattava rakentaa tiimi ympärille, jotka täydentävät osaamista ja ovat vahvoja jollakin toisella alueella, millä itse et ole. Jos pyrit olemaan kaikessa täydellinen ja tekemään kaiken itse, on vaikea uskoa, että tulos on enemmän kuin keskinkertainen. Vaikka yritys olisi pieni, ei kaikkea tarvitse tehdä itse. Apua saa ja kannattaa pyytää niiltä verkostoilta, joita on luonut ja joita luo koko ajan. Ja kuka voi tällaisella testillä päättää, onko joku valmis yrittäjäksi vai ei? Kun me Proakatemialla perustettiin yritys, ei kukaan kysellyt ollaanko me valmiita yrittäjiä tai kyseenalalaistanut sitä. Me laitettiin vain yritys pystyyn ja alettiin tehdä projekteja, joita haluamme. Tekemällä oppii paljon paremmin. On ryhdyttävä heti toimeen, eikä vain miettiä, mitä pitäisi tehdä ja mikä on oikein. Tekeminen on se, mikä ratkaisee. Ja ne, jotka uskaltavat tehdä paljon, tekevät todennäköisesti myös virheitä enemmän, mutta niistä oppii ja sitä kautta tulemme yhä vahvemmiksi henkilöiksi ja yrittäjiksi.

Kun paneeli loppui, kuulin parin lukiolaistytön sanovan takanani, että olipa negatiivinen suhtautuminen yrittäjyyteen. He tulivat siihen lopputulokseen, että keskustelun perusteella on parempi pysyä palkansaajana kuin ryhtyä yrittäjäksi. Suomessa viljellään mielestäni ihan liikaa negatiivisuutta, ei uskalleta epäonnistua eikä ottaa riskejä mihinkään suuntaan. Jos joku epäonnistuu, se on ikuinen häpeä. Myös mediassa tulee jatkuvasti vain negatiivisia asioita Suomen taloudesta ja sen ongelmista. Ongelmia on mutta, jotta niistä päästään yli ja uuteen nousuun, olisi nostettava enemmän esiin positiivisia asioita, tekemisen meininkiä ja me-henkeä. On myös uskallettava unelmoida ja oltava tarpeeksi rohkea tavoittelemaan niitä. Ilman riskejä ei saavuta mitään suurta.

Ennen kuin tulin Proakatemialle toimin toiminimellä tanssinopettajana. Olin tyytyväinen työhöni, enkä kokenut, että siitä tai mistään tulisi mitään suurempaa kuin mitä Suomessa jo on. Tein sitä mistä tykkäsin ja kaikki oli ihan ok, en vaatinut itseltäni enkä muilta enempää, vaan tyydyin ”vähään”.  Nyt 1,5 vuoden Proakatemia-ajan jälkeen, voin sanoa olleeni täysin väärässä. Vain taivas on rajana, toimi ihan millä tahansa toimialalla. Kaikki lähtee omasta innosta ja halusta sekä uskalluksesta unelmoida ja toteuttaa niitä. Vaikka Suomessa olisi minkälainen verotus tai byrokratia tahansa, haluan ja aion silti aina tehdä sitä mistä tykkään, on se sitten tanssinopettajana toimiminen, liikuntatapahtumien järjestäminen tai mikä muu tahansa. Olen oppinut verkoston, itsensä kehittämisen ja kovan tahdon tärkeyden. Enää en voisi edes ikinä kuvitella olevani sellaisessa työssä, mikä on ihan ok, vaan haluan tehdä haastavia asioita, joissa on jatkuva mahdollisuus kehittyä. Tämän takia Suomeen tarvittaisiin paljon enemmän yrittäjäkasvatusta jo peruskouluihin sekä lukioihin/ammattikouluihin. On saatava lisää yrittäjähenkeä niin itse yrittäjiin kuin myös palkansaajiin. Suomesta on saatava jöröily pois ja tilalle innostusta sekä rohkeutta.

 

Mitä mieltä te olette? Saadaanko Suomi yrittämällä uuteen nousuun?

http://yle.fi/uutiset/luulitko_ettei_sinusta_ole_yrittajaksi_tee_a2-illan_testi/7650636

-Susa